Skip to main content

Siirtolaisen matka Australiaan

Suomalaisia alkoi virrata Australiaan laivoilla merta pitkin 1800-luvulla ja vuosisadan loppupuolella Sydneyyn oli jo muodostunut suomalaisten merimiesten keskus. 1900-luvun alusta lähtien suomalaisten yhdistystoiminta Australiassa on ollut jo vilkasta. Siirtolaiseksi lähdettiin tekemään töitä paremman elämän ja elannon toivossa.

Australiaan lähdettiin tekemään töitä esimerkiksi sokeriruokofarmille, jollainen oli esimerkiksi Queenslandin Inghamissa 1920-luvulta vuoteen 1964. Suomen Siirtolaisuusmuseon Maailman Raitti -ulkomuseoalueen Keinikämppä, entinen sokeriruokofarmin työntekijöiden asuinparakki, muistuttaa Australian siirtolaisuudesta ja elämästä farmin työntekijänä. Näyttelyn kuvat ovat Suomen Siirtolaisuusmuseon arkistosta Anna-Leena Toivosen ja Jorma Pohjanpalon kokoelmista sekä Maailman Raitti -ulkomuseoalueelta.

Sokeriruokofarmille töihin haluavan siirtolaisen saavuttua Australiaan hän teki farmarin kanssa sopimuksen työstä. Työnvälitystoimistossa allekirjoitettiin sopimus, jossa lähes vannottiin työurakan suorittamista loppuun asti. Työ farmilla keskittyi sokeriruo’on hakkuuseen eli keininleikkaamiseen. ”Keini” tulee sanasta ”sugarcane” eli sokeriruoko. Kuva on Pohjois-Queenslandista Australiasta sokeriruokofarmilta, jossa F. Harju Kälviältä (seisoo) ja Toivo Kähkönen Reisjärveltä (nojaa) myrkyttävät tuholaisia keinipellolla.

Majoitus

Sokeriruokofarmilla työskenteleminen edellytti siellä asumista, joten työntekijät elivät työsesongin ajan farmilla asuinparakeissa. Eukalyptuspuinen ja aaltopellillä vuorattu asuinparakki, keinikämppä, piti sisällään kaiken mitä työntekijä elämiseen tarvitsi. Yösijan, keittiön ja ruokasalin, mahdollisuuden peseytymiseen, lepoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden työntekijöiden kanssa. Kahden-neljän hengen makuuhuoneita oli parakissa useampi ja keittiötä lähimpänä yöpyi kokin vuorossa oleva työntekijä.

Työvaatteet- ja välineet

Työvaatteeksi keininleikkaaja sai villakankaisen paidan. Materiaalina villa lämmittää kylmällä säällä, mutta pysyy myös viileänä kuumalla helteellä. Sokeriruoko kasvaa Australian trooppisella alueella, joten lämpötila nousee talvea kohden todella korkealle. Peltisen asuinparakin lämpötila oli kuumimpina aikoina lähes sietämätön. Työvälineenä keinileikkaamiseen käytettiin keiniveistä, jolla ruoko hakattiin katki.

Työnteko

Ensin kypsynyt sokeriruoko poltettiin, mikä helpottaa sen hakkuuta. Ruoko palaa erittäin korkeissa lämpötiloissa, mutta nopeasti, joten sen sokeripitoisuus ei kärsi. Sitten ruokoa aletaan kaatamaan veitsen avulla, viedään riveihin ja hakataan vielä latvat poikki. Sitten ruoko lähti raiteilla kulkevan kärryn avulla farmille ja siitä tavarajunalla kohti seuraavaa määränpäätänsä, irtosokeriterminaalia.

Eläminen keinikämpässä

Yöpymisen lisäksi työntekijät myös peseytyivät, yöpyivät, valmistivat ruokaa ja söivät Keinikämpässä. Peseytyminen tapahtui keinikämpän ulkopuolella sadevedellä täytetyn pesukaukalon äärellä. Keinikämpän ruokasalissa on keittiönurkkaus pöytä, jonka ääreen asetuttiin ruokailemaan. Maailman Raitin keinikämpän keittiön ja ruokasalin esineet ja astiat ovat kaikki alkuperäisiä Australiasta ja ovat olleet käytössä farmilla.

Vapaa-aika

Farmin työntekijöillä oli vain vähän vapaa-aikaa. Se aika mitä ei käytetty työntekoon meni syömiseen, peseytymiseen ja lepäämiseen. Jos vapaa aikaa sattui olemaan tarpeeksi tai kun työsesonki päättyi, ehtivät työntekijät käydä myös tutustumassa kaupunkielämään ja käymään esimerkiksi baarissa. Kuvan Townsville on kaupunki Australiassa samalla koillisrannikolla, jossa Ingham sijaitsee. Mount Isa on kaupunki Australiassa, johon ollaan lähdetty Suomesta kaivostyöläisiksi.

Paluu Suomeen

Keinikämppä suljettiin vuonna 1964, kun sokeriteollisuus alkoi automatisoitumaan. Maailman Raitin keinikämppä purettiin Australiassa ja siirrettiin Peräseinäjoelle 2010. Osa siirtolaisista palaa lopulta takaisin kotosuomeen, mutta merkittävä määrä myös jää asumaan maahan kotouduttuaan sinne. Suomalaisia pidetään yleisesti ahkerina ja sisukkaina työntekijöinä maailmalla eikä keininleikkuu ja raskas työ farmilla helposti suomalaista hetkauttanut, vaikka raskaalla työllä olikin hintansa esimerkiksi fyysisen terveyden suhteen. Suomalaisista siirtolaisista muodostui tiiviitä yhteisöjä Australiaan. Nykyään Australiassa on arviolta 30 000 asukasta, jolla on suomalaiset sukujuuret.